fiksut otsikot on yliarvostettuja

Heippa kaikki ! Minä, siis Iina, ajattelin nyt yksin väsätä päivityspostauksen kuvineen tänne, kun muuten postailu venyy taas.

Minä olen nyt pääasiassa ratsastanut Boldia, sillä Sonjalla on muitakin ratsastettavia. Osaksi myös siksi, että mun hermot taitaa vielä vähän paremmin kestää Boldin pyllyilyjä, sillä Sonja kuitenkin koulutti sen silloin vuosi sitten tosi hyväksi, ja nyt se on sitten tuollainen kuin on, joten en ihmettelekkään jos ärsyttää ratsastaa kun se on ihan eri hevonen.

No mutta kuitenkin tosiaan, olen mennyt Boldilla joka päivä kun olen vain kerinnyt. Ollaan maastoiltu, väännetty koulua ja jopa vähän hypättykin (tai oikeastaan irtohypytettiin Sonjan kanssa Boldia ja Sonjan pv-ruunaa Einoa eräänä päivänä ja siinä samalla koitin sitten hypätä Bllä ilman satulaa muutaman kerran). Meillä on mennyt ihan hyvin, vaikka tietysti niitä huonoja päiviä mahtuu mukaan. Aina joskus, kun B jaksaa keskittyä kokonaan ratsastukseen ja lopettaa sähläämisen, siitä löytyy jo tosi hyvää liikettä ja asentoa. Tästä olen tosi iloinen, enkä pelkästään siksi että sen ratsastettavuus paranee, vaan myös siksi että on tärkeää, että se kykenisi liikkumaan oikein päin, ettei se vaan kipeytyisi mistään ratsastuksen vuoksi.

p.s. iso kiitos Kaisalle, joka ahkerasti on mua ja Boldia tarjoutunut kuvaamaan ! :)

Hieno B, vaikka se ei tässä millään tavalla oikeinpäin kuljekkaan. Se on silti hieno koska se menee sentään rauhassa (---: (c) Kaisa

heh, älkää sitten välittäkö näistä mun upeista naamasensuureista, mun ratsastusilmeet on joskus vaan jotain niin karua.... (c) Kaisa

(c) Kaisa

jepsjoo, näytän pojalta :))) kivaa. (c) Kaisa

(c) Kaisa

(c) Kaisa

(c) Kaisa

ilmavara :D ! B ei aina ymmärrä näitä pienempiä esteitä....

"lällällääää en hypännyt !"

piuuu oli hurjaa :3 (c) Sonja

:DD huomatkaa mun ilme+asento, Boldi yllätti mut jättihypyllä (c) Sonja

Olen ilokseni (vaiko kauhukseni) huomannut miten paljon olenkaan kiintynyt tähän tyhmään, rasittavaan pikku diivaan. Vaikka se on välillä täysi ääliö ja usein mieleni tekisi laittaa se kissanruuaksi, en kuitenkaan oikeasti varmaan pystyisi luopua siitä kovinkaan helposti nyt kiinnyttyäni siihen. Minulla on ollut tänä keväänä vähän vaikeaa henkilökohtaisista syistä, mutta Boldin ansiosta olen jaksanut tsempata arjen läpi. On ollut lohdullista ajatella, että joku ihan oikeasti tarvitsee minua. Sen ansiosta olen saanut muuta ajateltavaa ja tekemistä arkeen ja Boldia hoitaessa tulee olo, että se ihan oikeasti nauttii seurastani.
En voi sanoin kuvailla miten ihanalta tuntuu, kun Epen menettämisen jälkeen (jos et tiedä meidän tarinaa, lue tämä) voi ihan oikeasti olla mahdollista, että löydän johonkin hevoseen samankaltaisen suhteen kuin Eppeen, ja se jokin hevonen saattaa olla Boldi.

(c) Sonja

(c) Sonja

Olen muuten päässyt kahluuttelemaan Boldia, kerran selästä- ja kerran maastakäsin. Boldi on hupsu kun se nauttii vaan niin kovasti veden loiskuttamisesta :--3 odotan innolla että päästäisiin pian uimaan ihan kunnolla! Sonja tosin sanoo että Boldi ei suostu oikein mielellään uimaan kun se haluaisi aina vaan loiskutella, mutta olisi sitä silti kiva koittaa (:

tässä pieni videonpätkä siitä kun kävin irtojuoksuttamisen jälkeen viilentämässä Boldia (älkää ihmetelkö kuvakulmaa, kuvasin itsekseni ja kamera piti laittaa tollaseen tyhmään kulmaan että pysy paikoillaan)