Heippa kaikki ! Minä, siis Iina, ajattelin nyt yksin väsätä päivityspostauksen kuvineen tänne, kun muuten postailu venyy taas.
Minä olen nyt pääasiassa ratsastanut Boldia, sillä Sonjalla on muitakin ratsastettavia. Osaksi myös siksi, että mun hermot taitaa vielä vähän paremmin kestää Boldin pyllyilyjä, sillä Sonja kuitenkin koulutti sen silloin vuosi sitten tosi hyväksi, ja nyt se on sitten tuollainen kuin on, joten en ihmettelekkään jos ärsyttää ratsastaa kun se on ihan eri hevonen.
No mutta kuitenkin tosiaan, olen mennyt Boldilla joka päivä kun olen vain kerinnyt. Ollaan maastoiltu, väännetty koulua ja jopa vähän hypättykin (tai oikeastaan irtohypytettiin Sonjan kanssa Boldia ja Sonjan pv-ruunaa Einoa eräänä päivänä ja siinä samalla koitin sitten hypätä Bllä ilman satulaa muutaman kerran). Meillä on mennyt ihan hyvin, vaikka tietysti niitä huonoja päiviä mahtuu mukaan. Aina joskus, kun B jaksaa keskittyä kokonaan ratsastukseen ja lopettaa sähläämisen, siitä löytyy jo tosi hyvää liikettä ja asentoa. Tästä olen tosi iloinen, enkä pelkästään siksi että sen ratsastettavuus paranee, vaan myös siksi että on tärkeää, että se kykenisi liikkumaan oikein päin, ettei se vaan kipeytyisi mistään ratsastuksen vuoksi.
p.s. iso kiitos Kaisalle, joka ahkerasti on mua ja Boldia tarjoutunut kuvaamaan ! :)
Hieno B, vaikka se ei tässä millään tavalla oikeinpäin kuljekkaan. Se on silti hieno koska se menee sentään rauhassa (---: (c) Kaisa
heh, älkää sitten välittäkö näistä mun upeista naamasensuureista, mun ratsastusilmeet on joskus vaan jotain niin karua.... (c) Kaisa
(c) Kaisa
jepsjoo, näytän pojalta :))) kivaa. (c) Kaisa
(c) Kaisa
(c) Kaisa
(c) Kaisa
ilmavara :D ! B ei aina ymmärrä näitä pienempiä esteitä....
"lällällääää en hypännyt !"
piuuu oli hurjaa :3 (c) Sonja
:DD huomatkaa mun ilme+asento, Boldi yllätti mut jättihypyllä (c) Sonja
Olen ilokseni (vaiko kauhukseni) huomannut miten paljon olenkaan kiintynyt tähän tyhmään, rasittavaan pikku diivaan. Vaikka se on välillä täysi ääliö ja usein mieleni tekisi laittaa se kissanruuaksi, en kuitenkaan oikeasti varmaan pystyisi luopua siitä kovinkaan helposti nyt kiinnyttyäni siihen. Minulla on ollut tänä keväänä vähän vaikeaa henkilökohtaisista syistä, mutta Boldin ansiosta olen jaksanut tsempata arjen läpi. On ollut lohdullista ajatella, että joku ihan oikeasti tarvitsee minua. Sen ansiosta olen saanut muuta ajateltavaa ja tekemistä arkeen ja Boldia hoitaessa tulee olo, että se ihan oikeasti nauttii seurastani.
En voi sanoin kuvailla miten ihanalta tuntuu, kun Epen menettämisen jälkeen (jos et tiedä meidän tarinaa, lue tämä) voi ihan oikeasti olla mahdollista, että löydän johonkin hevoseen samankaltaisen suhteen kuin Eppeen, ja se jokin hevonen saattaa olla Boldi.
(c) Sonja
(c) Sonja
Olen muuten päässyt kahluuttelemaan Boldia, kerran selästä- ja kerran maastakäsin. Boldi on hupsu kun se nauttii vaan niin kovasti veden loiskuttamisesta :--3 odotan innolla että päästäisiin pian uimaan ihan kunnolla! Sonja tosin sanoo että Boldi ei suostu oikein mielellään uimaan kun se haluaisi aina vaan loiskutella, mutta olisi sitä silti kiva koittaa (:
tässä pieni videonpätkä siitä kun kävin irtojuoksuttamisen jälkeen viilentämässä Boldia (älkää ihmetelkö kuvakulmaa, kuvasin itsekseni ja kamera piti laittaa tollaseen tyhmään kulmaan että pysy paikoillaan)
Hei kaikki ! Tämä postausväli on vähän venähtänyt sillä bloggerin kuvanlisäyksen kanssa on ollut ongelmia, mutta nyt se taas pelittää ja postauksen saa viimein tehtyä :)
Iina:
Olen saanut huomata että Boldi on aikamoinen hienohelma ja melkoinen neiti sillä sen mielialat vaihtelevat jatkuvasti. Olen ratsastanut sillä pellolla ja maastossa aika tasapuolisesti, ja maastossa minulla ei ole (ainakaan vielä) ollut minkäänlaisia ongelmia. Päin vastoin, siellä Boldi on mennyt siellä aivan mahtavasti, joka kerta olen tyytyväisenä palannut tallille.
Mutta pellolla ei aina ole sujunut niin hyvin. Boldi saattaa suuttua tuulenpuuskasta tai parista sadepisarasta jolloin sitä on aivan mahdoton ratsastaa. Pahimpana kertana se ei suostunut ravaamaan ollenkaan vastatuuleen, ja sain sen peräti kerran menemään niin että se ei työntynyt sisäpohkeen läpi ympyrän keskelle tuulta pakoon (eikä edes tuullut lujaa -.-). Tallilta kotiin palatessani kyyneleet silmissä ajattelin että ei tästä tule mitään, oli virhe ostaa koko hevonen, mä luovutan.
Mutta onneksi en niin tehnyt. Seuraavan päivän aikana sisuunnuin ja ajattelin että hitto, mähän en anna sille hevoselle periksi, ja niin menin Boldilla taas pellolle, huolimatta siitä että tuuli vielä kovempaa kuin edellisenä päivänä. Ja vielä mitä, Boldi meni aivan mahtavasti ilman pienintäkään ongelmaa ! Sieltä löytyi niin matalaa loppuvenyttelymuotoa kuin tahdikasta, ihanan pyörivää laukkaakin jossa B viimein ymmärsi käyttää selkäänsä.
Nämä olivat siis kaksi ääripäätä. Boldilla saattaa välillä olla huonoja päiviä, mutta samalla tavalla myös erittäin hyviä milloin se menee tosi hienosti ja ongelmitta. Joskus se saattaa vaihtaa mieltään ihan yhtäkkiä kesken ratsastuksen, onneksi useimmiten niin päin että huonosta hyväksi. Noh, ainakaan sen kanssa ei tule koskaan tylsää :D
Toivoni ovat kuitenkin alkaneet heräillä sillä kyllä tämä hevonen näyttää välillä niiiin upeita pätkiä, ja onhan se luonteeltaan muuten aivan mahtava, meidän pikku (prinssi)prinsessa ♥
Tähän oman tekstini loppuun vielä kuvia meistä (klikatkaa suuremmiksi jos tahdotte) :
(c) Sonja
epätarkentunut mutta ei se mitään, hieno Pontus :3 (c) Sonja
tässäkin tarkennus elelee vähän omaa elämäänsä mutta ei anneta sen häiritä :) meidän ekoja hyppyjä :--) (c) Sonja
täysiäää, Boldi oli juuri mennyt tooosi hienosti joten palkkioksi annoin sen hiukan päästellä :3 (c) Kaisa
tämä ratsastuskerta jäi mieleen sillä Boldi meni tosi hienosti huolimatta siitä että satoi vettä(yleensä se saa siitä raivarit) superponi! (c) Kaisa
Boldi on vielä vähän jäykkä takapäästä niinkuin näätte, mutta katsokaa tuota ryhtiä :--3 siitä tulee vielä hieno (ainakin toivottavasti) ! kuva napattu videosta, siksi surkea laatu (videoc) Kaisa
Sonja:
Itsekin olen tuon hienohelmaisuuden huomannut mistä Iina mainitsi ja voin sanoa että eräs ratsastusretki maastossa rakeiden ja veden kera oli oikein mukava, köh. Ratsastuksen jälkeen oli kyllä työn takana että selkään seuraavan kerran kiipesin sillä olin jo valinnut luovuttamisen, niin kauheen helppo mut on nujertaa. B oli aika pylly, ette uskokaan.Mutta kiipesinpä kumminkin ja reissu oli pääosin onnistunut vaikka olo oli vielä vähän epävarma edellisen reissun jäljiltä. No sitten Iina lähti Ruotsiin ja hylkäsi mut kahdestaan tuon ukkopukon kanssa kolmeksi päiväksi ja olin jo hyvin henkisesti varautunut tekemään kunnon kouluvääntöä pellolla kun yhtäkkiä kotiin mennessäni äiti ilmoitti että Boldin jalassa ollut haava oli tulehtunut. Yäh. Onneksi kyse ei ollut mistään vakavasta, kyse oli ainoastaan siitä että haava oli mennyt umpeen jolloin kaikki mätä ei ollutkaan päässyt ulos joten se tulehtui haavan sisällä. Haava aukesi ja mätä pääsi ulos jolloin haavan onnistui uudelleen umpeutua :3
Eräänä päivänä hypytimme Boldia pellolla narussa, tässä muutama otos (ja videonpätkä!) siihen liittyen:
(c) Iina
(c) Iina
(videoc) Sonja
eipä meillä sen kummempaa ja juttu julkaisuun! See you soon! ps kommentit ois jees kun teitä lukijoita on kumminkin huimia määriä.
